Minulle tärkeitä asioita ovat:

 
  • Pienyrittäjien tukeminen toimintapuitteita parantamalla ja byrokratiaa helpottamalla
  • Kuntalaisten mahdollisuus monipuoliseen liikuntaan ja harrastamiseen – Huolehtiminen omasta kunnosta ja terveydestä on paras henkivakuutus
  • Nuorten syrjäytymisen ja mielenterveysongelmien ehkäiseminen  tarjoamalla nuorille kuuluvuuden tunne harrastusten kautta
  • Vähävaraisten perheiden mahdollisuus ja oikeus harrastuksiin
  • Porvoon keskusta-alueen ilmeen kohotus, tyhjien liiketilojen ja rapistuvien talojen kohtalo

Ja hieman syvemmin…

Yrittäjyys kantaa Suomea on yksi kantavista ajatuksistani ja toivoisinkin maamme päättäjiltä selkeämpää ja vahvempaa ponnistelua yritystoiminnan rakenteiden helpottamiseksi ja mahdollistamiseksi. Tällä en tarkoita millään muotoa rahallisia tukia yritystoimintaan, mutta kustannusten suhteen yritystoimintaa voitaisiin varmasti järkevöittää monin eri tavoin. Myös kuntatasolla voidaan tehdä paljon paikallisten pienyrittäjien tukemiseksi jos vain tahtoa riittää.

Yrittäjyys itsessään on valinta, jota moni varmasti jossakin elämänsä vaiheessa miettii, mutta useilta se jää syystä tai toisesta ajatuksen tasolle. Mutta millä yrittäjyydestä voitaisiin rakentaa houkuttavampi vaihtoehto palkkatyölle?

Uskoisin, että ns. Viron malli verotuksessa voisi hyvinkin olla yksi avain, jolla yritystoiminnan kannattavuutta, kasvua ja yritysten investointi- ja kehityshaluja voitaisiin lisätä ja sen kautta saisimme hyvinkin suurella todennäköisyydellä luotua myös aitoa tarvetta työllistämiselle ja sen kautta taas uusia veronmaksajia ja ajan myötä maamme taloutta nousuun.

Yrittäjyys Suomessa tulisi olla houkutteleva vaihtoehto, eikä niin, että kovalla työllä kannattavaksi saatua yritystoimintaa aletaan kilpailutilanteen kohentamiseksi hivuttamaan rajojemme ulkopuolelle verohelpotusten toivossa. Luonnollisestikin on selvää, että joskus yrityksille on yksiselitteisesti merkittävästi edullisempaa investoida ulkomaille ja logistiset näkökohdat vaikuttavat näissä usein myös paljon, mutta erityisesti PK-yritysten kasvun ja kehityksen kannalta asioita tulisi miettiä myös hieman laatikon ulkopuolelta, eikä kangistua ikiaikaisiin toimintamalleihin ja jarruttaa näin kehitystä.

Suomi tarvitsee yrittäjyyttä – Tehdään siis Suomesta paikka jossa yrittämällä voi onnistua.

Liikunta ja harrastustoiminta ovat myös asioita joilla todellakin on merkitystä ja itse toivoisin, että vähävaraisille perheille tarjottaisiin tukea lasten ja nuorten harrastustoimintaan. Nuorissa on maamme tulevaisuus, mutta nykypäivänä lasten ja nuorten keskuudessa on hälyttävän paljon mielenterveydellisiä ongelmia ja syrjäytymistä. Osansa varmaan on kiistatta myös sosiaalisen median luomilla paineilla ja myös sosiaalisen median mahdollistamalla kiusaamisella, mutta väittäisin silti, että äärimmäisen suuri merkitys on liikunta- ja harrastustoiminnalla. Nuorelle harrastustoiminta luo yhteisöllisyyttä, kuuluvuuden tunnetta, hyväksyntää, sosiaalisia kontakteja ja tavan kanavoida tunteitaan. Lisäksi harrastustoiminnassa mukana olevan nuoren minäkuva kehittyy terveempään suuntaan ja se yhdessä terveen itsetunnon kanssa luo vahvempaa pohjaa kasvulle ja kehitykselle.

Kaikista ei tietenkään koskaan tule kilpaurheilijoita tai välttämättä edes aktiiviurheilijoita, mutta liikunta tarjoaa yhteisöllisyyden myötä verkoston, jonka avulla liikuntakin pysyy helpommin osana arkea läpi elämän. Tällä puolestaan on suora vaikutus aikuisiän terveyteen ja jaksamiseen, sekä tuloksellisuuteen mm. työelämässä. Jo nuorena opittu liikunnan arvostus ja hyödyllisyys helpottaa valintoja myös aikuisena ja yleisterveydelliset vaikutukset ovat kiistattomia mm. tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisyssä. Ja tällähän on taas suora taloudellinen merkitys työnantajalle. Yksi sairauspoissaolo maksaa työnantajalle n. 350€, eli vuositasolla puhutaan miljardeista.

Pidetään siis Suomi liikkeellä ja mahdollistetaan kaikille edes se yksi harrastus, ettei kukaan jäisi yksin.

Ja nyt otetaan hieman takapakkia tuossa aiemmin viitattuun koulukiusaamiseen, jota kohtaan minulla on käytännössä nollatoleranssi, ja joka tulisi mielestäni saattaa heti alkumetreiltä rikosoikeuden piiriin. Sanana koko kiusaaminen on mielestäni väärä, sillä puhutaan kuitenkin rikoksesta, henkisestä ja fyysisestä väkivallasta, joten miksi sitä tulisi vähätellä puhumalla kiusaamisesta. Nykypäivänä kouluväkivalta on saanut internetin myötä myös entistä raaempia muotoja, kun monet väkivallanteot videoidaan ja videoita jaetaan erilaisissa ryhmissä jopa miljoonien ihmisten nähtäväksi. Siksi toivoisin, että jokainen kouluväkivaltatapaus tulisi päätyä poliisin ja sosiaaliviranomaisten tietoon. Vaikka päälimmäisenä vastuu onkin vanhemmilla ja jossain määrin myös koululla, niin rikollisuuteen tulee kuitenkin puuttua kovin keinoin. Tästä toimintamallista on käsitykseni mukaan saatu hyviä kokemuksia esimerkiksi Imatralta. Kouluvakivallan uhreille jää usein elinikäiset jäljet, joten miksi asiaa tulisi hyssytellä?

Porvoon ja Suomen luonto on minulle todella lähellä sydäntä ulkoilun, lenkkeilyn ja vaelluksen muodossa. Eteläisen Suomen luonnonpuistot ja vaellus- ja retkeilyreitit tulevat vuosi vuodelta tutummiksi ja nautin todella paljon luontoliikunnasta puhtaissa metsämaisemissa.

Porvoon osalta upea ja monimuotoinen saaristo on ensimmäinen asia, joka Porvoon luonnosta nousee mieleen ja mielelläni näkisin tätä valttia myös hyödynnettävän luontomatkailun muodossa.

Vaikka luontoihminen olenkin ja päivittäin liikun metsissä koiran kanssa ja näen punaista kun joku heittää roskia luontoon, niin en välttämättä koe että meidän tulisi upottaa vihreään ideologiaan miljarditolkulla euroja. Varsinkin kun elämme mielestäni jo nyt melko puhtaassa ja vähäpäästöisessä maassa ja kansalaiset ja yrityselämä ovat päivä päivältä valveutuneempia ympäristön tilasta. Koen, että varsinaiset ympäristötoimet tulisi kohdistaa sinne, missä varsinaiset ongelmat ovat ja keskittää oma tarmomme oman maamme kansalaisten hyvinvointiin ja työllisuuden parantamiseen – ei yritystoiminnan kulujen kasvattamiseen vihreyden nimissä.

Tietenkin erilaisille luonnosuojeluprojekteille ja esim. Itämeren suojelulle on paikkansa, mutta näissäkin toimet tulisi kohdistaa esim. Itämeren kuormituksesta isolta osin vastaaviin tahoihin. Vihreille arvoile on kyllä paikkansa minunkin sydämessäni, mutta ei ideologia saa kuitenkaan jarruttaa sokeasti kehitystä ja talouden kasvua.

Oma maa ensin on mielestäni käytännössä ainoa tapa saada Suomi nousuun ja jaetaan vasta sitten kun on jaettavaa. Toki maailmassa on maita, joissa taistellaan päivittäin ruoasta, mutta rohkenisin väittää, että jos avaamme silmämme niin huomaamme, että samaa löytyy myös ihan täältä rakkasta kotimaastamme. Ja niin kauan kun meillä on kestämätön rakenteellinen työttömyys, kodittomuutta, nälkää ja köyhyyttä – me emme voi kylvää velkarahaa ympäri tellusta. Usein vielä niin, että meillä ei ole harmaintakaan aavistusta mihin rahat lopulta edes päätyvät.

Niin ja entäpä sitten Porvoo ja sen autioitunut keskusta? Mitä sille olisi tehtävissä?

Keskustassa on lukematon määrä tyhjiä liiketiloja ja kaiken kruununa täysin tyhjillään seisovia, pystyyn mätäneviä kiinteistöjä, joilla monilla lienee suojelustatus. Ymmärrän toki historiallisesti arvokaiden kiinteistöjen suojelun ja sen mukanaan tuomat, hetkittäin jopa kohtuuttomat vaateet rakennusten saneeraukselle, jonka johdosta moni kiinteistö varmaan tyhjilleen onkin jäänyt. Toisaalta – keskusta-alueen pysäköintimaksurumba ja palveluiden rajallisuus pitävät osaltaan huolen, että ei keskustaan juurikaan paikallisilla taida olla suurta hinkua asioimaan. Ulkopaikkakuntalaisen silmin keskusta saattaa näyttää jopa surulliselta autiotaloineen ja kieltämättä se on sitä myös omaan silmään.

Ehkä olemme luottaneet sokeasti vanhan kaupungin vetovoimaan ja kaikki muu on ollut toisarvoista. Jokirantaa toki on kohennettu ja hyvä niin. Onhan se kesällä viihtyisä paikka ja jonkin sortin vetonaula lännestä kaupunkiin saapuville – kunhan kääntyvät heti sillan jälkeen oikealle 🙂 Mutta ehkei jokirannasta silti sentään pyöräilykatua tulisi tehdä.

Kokonaisuutena keskustakehitys on haastava asia, kun kivijalkakaupat ovat suurelta osin katoamassa jäätyään verkkokauppajättien jalkoihin. Samaan aikaan Länsiranta osaltaan kehittyy ja monissa perheissä isommat asioinnit laajemman valikoiman perässä tehdään käsittääkseni PK-seudulla. Asuntorakentaminen taitaa olla yksi varteenotettava vaihtoehto, mutta siinä törmätään taas suojelukohteiden asettamiin rajoituksiin ja melko suurella todennäköisyydellä, jos mietitään nykyistä energiatehokasta ja hieman ylöspäin kohoavaa rakentamista, myös valitusten ja vastalauseiden ryöppyyn.

Haasteita siis riittää, mutta sitähän elämä on. Ihmisillä on oikeus mielipiteeseensä ja täydelliseen konsensukseen tuskin koskaan missään asiassa päästään, niin tehdään silti parhaamme.

Pidetään siis huolta toisistamme, niin lapsista kuin vanhuksista. Huolehditaan, että jokaisella on oikeus yrittää ja että jokaisella on oikeus turvalliseen koulunkäyntiin ja oikeus liikuntaan. Välitetään luonnosta ja eläimistä ja suunnataan kulutustottumuksiamme ja valintojamme mahdollisuuksien mukaan kestävään kehitykseen ja mm. lähellä tuotettuihin elintarvikkeisiin. Kunnioitetaan ja arvostetaan aidosti niitä jotka työllään menestyvät, eikä kadehdita toisten saavutuksia. Eikä sorruta vihaan ja katkeruuteen, vaan rakastetaan suurella sydämellä – Sydämellä joka on oikealla.