Kuka onkaan Linda Sonntag?

Olen 47-vuotias perheenäiti Porvoosta. Pyöritän täällä omaa FitFabriken

-kuntosaliani, jossa autan päivittäin ihmisiä saavuttamaan tavoitteitaan

hyvinvoinnin ja terveellisemmän elämän saralla ja treenaan siinä ohessa itsekin

aktiivisesti. Olen kuntosali- ja liikuntaravitsemusohjaaja,

hyvinvointivalmentaja, sekä Suomen Fitnessurheilu ry:n virallinen valmentaja.

Intohimoni treeniin ja hyvinvointiin loivat pohjan ajatukselle omasta kuntosalista jo yli 20 vuotta sitten ja lopulta tuo unelma toteutui syksyllä 2015, kun FitFabriken avasi ovensa. Kaupungissa, jossa kuntosaleja on asukaslukuun suhteutettuna eniten koko suomessa, ei kuntosaliyrittäjänkään elämä kyllä ole mitään ruusuilla tanssimista, mutta päivääkään en silti vaihtaisi pois. Nautin jokaisesta asiakaskohtaamisesta ja saan asiakkaista niin paljon hyvää energiaa ja iloa heidän onnistumisistaan, että en voisi enää kuvitella elämää ilman tämän kaltaista työtä.

Oma harjoitteluni on tällä hetkellä käytännössä täysin kilpailemiseen

tähtäävää ja seuraava kilpailullinen tavoite on kesällä 2021

järjestettävässä Fitness Classic tapahtumassa. Olen kilpaillut vuodesta

2014 lähtien, ja parhaina

saavutuksina toistaiseksi ovat Nordic Cup 2019 voitto yleisen sarjan body fitness +168cm luokassa ja EM-pronssi, keväältä 2018, bikini fitness masters

+45 sarjasta. Oman kilpailemisen ohella pyöritän puolisoni kanssa myös Team

FitFabriken kisatiimiä, jossa toimimme molemmat valmentajina.

Kurinalaisen arjen, dieettien ja kilpailemisen ja työn vastapainona yritän

toteuttaa ns. taiteellista puoltani musiikin muodossa. Arvomaailmassani

erittäin korkealla ovat perhe, muista huolehtiminen, sekä luonto ja eläimet.

Jos taas kurkistetaan hieman kauemmas menneisyyteen…

Olen siis paljasjalkainen porvoolainen ja täällä olen asunutkin koko ikäni aina 70-luvun alkumetreiltä, kilon panoisesta keskoslapsesta saakka. Lapsuuteni oli melko rikkonainen ja alkoholi ja väkivalta varjosti jokapäiväistä elämää todella paljon. Eli juuri sellainen lapsuus, jota ei kyllä kenellekään toivoisi. Olin jo lapsena kova huolehtimaan muista ja raahasin kotiin muita lapsia suojaan ja samoin tein myös löytöeläimille, eli yritin tarjota ympärilleni suojaa ja välittämistä, jota koin itseltäni puuttuvan. Äitini oli ja on edelleen äärettömän suurisydäminen ihminen ja hän teki todella pitkiä päiviä töissä, jotta tulimme toimeen ja sain häneltä usein leluja ikään kuin korvauksena menetetystä huomiosta ja minäpä muista huolehtivana annoin lelut aina muille lapsille, kun tunsin tarvitsevani ihan jotain muuta, kuin leluja. Kaipasin läheisyyttä ja huomiota ja rakkautta ja nyt aikuisena huomaan olevani ihminen, joka edelleen välittää muista ja on edelleen sisältä se sama pieni muista huolehtiva tyttö.

Summa summarum – joskus olen kuullut ihmisten puhuvan, että olen syntynyt kultalusikka suussa ja ”helppoahan se on, kun pappa betalar”, mutta eipä voisi ihminen olla pahemmin väärässä. Ihan totaalisen pohjalta on ponnistettu ja toisaalta hyvä niin. Olenpahan ainakin itse tietoinen siitä, että kaikki saavuttamani on kovalla työllä tehtyä ja omasta selkänahasta raavittua ja ehkäpä juuri se on tehnyt minusta sen ihmisen, joka uskaltaa nauttia elämästä olemalla rohkeasti oma itsensä ja ammentamalla iloa jokaisesta auringonnoususta, aamun herkkyydestä ja elämän arvaamattomuudesta.